-->

09/08/2015

How's my Swedish after two months?

Olen miettinyt lähiaikoina aika paljon tätä ruotsin kielen oppimisprosessia. Mä en ole ihan varma, onko siitä oikeasti tullut niin helposti ymmärrettävää vai puhuvatko ihmiset mulle helpommin siinä samassa, kun kuulevat mun suomalaisen aksentin. Joka tapauksessa puheen ymmärtämisestä on tullut todella helppoa, sillä kielen melodiaan on tottunut ja puheesta tunnistaa vieraat sanat.

Lately I've been thinking about my Swedish language learning process. Perhaps it has simply become easy to understand or then again people might be talking in an easier manner once they hear my Finnish accent. Nevertheless, understanding the spoken language has become really easy, because I've got used to the melody of Swedish and can distinguish unfamiliar words.


Oman puheen tuottaminen ei tietenkään ole niin helppoa, kun täytyy osata oikeat sanat oikeisiin tilanteisiin, mutta olen tavallaan oppinut feikkaamaan mun ymmärtämisen tarpeeksi hyvin tarpeen tullessa. Tiedättekö, kun joku nuori myyjä selittää sulle alusvaatekaupassa eri alkkarimalleista vaikealla aksentillaan ja sanot vain sopivia täytesanoja kuten ja, jaså, okej, vad bra, ja, det är ju jättefint, ja PAM hänelle selviää jossain vaiheessa, että olet Suomesta. Finlandssvensk eller hur? on se vakkarikysymys. No, ei mennyt veikkaus tälläkään kerralla oikein. Sen jälkeen kehutaankin kuinka sujuvasti puhut ruotsia, vaikka todellisuudessa et ole ymmärtänyt puoliakaan.

Speech production is, of course, not so easy because you always have to know exactly the right words for every situation, but I've now learnt to fake my incomprehension well enough. You know, when you're in a lingerie shop and a young sales woman babbles about their new briefs with her terribly difficult accent and you're just like yeah, okay, right, oh how great, yes and then BAM she finds out you're from Finland. You're a Finland-swede, right? Well, you got it all wrong again. After that she starts praising how well you speak Swedish, even though in reality you have just missed half of what's been said.


Kaikki on varmasti miettinyt joskus oppitunnilla, että tätä tietoa minä en kyllä tule koskaan tarvitsemaan. Itse muistan viimeisen ruotsin kurssini, jossa tankkasimme leffasanastoa. Siinä ajattelin, että tämähän se vitsaus vasta onkin, kun katson niin harvoin leffoja saati sitten juttelen niistä. Mutta kuinkas kävikään; tuli lähdettyä elokuviin erään ruotsalaisen kanssa ja hän kyseli elokuvan jälkeen fiiliksiä. Olivatko näyttelijät hyviä, mitä tykkäsit juonesta, kuka oli lempihahmo. No voi härregyyd nyt hei!

Each and every one has been at that point where you just sit in class and think: when on earth am I going to use this information. I remember my last Swedish course, where we were cramming film vocabulary. There I was, sitting and thinking how stupid it was since I don't tend to watch that much movies, let alone talk about them in. But look what happened: I ended up going to the movies with a Swedish guy and ,naturally, he asked about my feelings after seeing it. Were the actors good, how did you like the plot, who was your favourite character. Oh for god's sake, please!


Mä ajattelin lukea sanontoja ja opetella uusia sanoja nyt vielä viimeiset viikot, mitä on jäljellä Ruotsissa. Ihan elämää ja hyvää kielitaitoa varten, mutta myös YO-kirjoituksia varten, jotka lähestyvät. Töissä nyt ei ole ongelmaa jutella vanhusten kanssa, kun jokapäiväiset keskustelut ovat kuta kuinkin samanlaisia ja helppoja. Mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi kertoa joku hauska juttu tai osallistua ripeään keskusteluun, niin sanoja tulee suusta kuin jostain vajaatoiminnassa olevasta koneesta. No mikäs siinä.

I'm thinking about studying some expressions and new words these few weeks before I have to leave Sweden. Just so that I gain a solid foundation in Swedish but also partly because I will have a big exam in September. There's no problem chatting at work with the elderly, since everyday conversations tend to be rather similar and easy. But when it comes to telling a funny story or take part in a fast-paced conversation, the words come out of my mouth like I were a machine waiting to be repaired. Oh well.

Onko teillä ollut samanlaisia tuntemuksia kielen oppimisesta? Ajattelin heitellä johonkin postaukseen hieman vinkkejä, mitä kielen eteen voi tehdä itse paikan päällä ulkomailla ollessa! Ehkä muistaisin itsekin ne sitten, kun olen Espanjassa parin kuukauden päästä taas samassa tilanteessa...

Have you experienced similar feelings while learning a language? I thought I'd share a few tips for learning a language while your actually abroad! Hopefully, I'll remember them myself too when I go to Spain in two months and will be in the same situation again... 

8 kommenttia:

  1. En nyt pidemmällä aikavälillä osaa sanoa että miten se vieraan kielen taito kehittyis kun en ole matkustellut muuten kuin lomien takia, mutta sitä on kyllä tullut vastaan että oma kielitaso alenee huomaamatta paikallisten ei-välttämättä-niin-hyvälle tasolle :D Yhtäkkiä huomaat puhuvas palikkaenglantia tarjoilijalle vaikka osaisit selittää asian oikeesti 10 kertaa paremmin ja luontevammin. Ja sitten jos se vieras kieli mitä puhutaan onkin paikallisten äidinkieli (happened in London..) niin tuli ns. suorituspaineita ja lentokoneessa tyydyin tilaamaan omenamehua appelsiinimehun sijasta vaikka halusin appelsiinia. Koska apple oli helpompi ääntää kuin orange - dur. Meni muutama päivä ennenkun uskalsi pidempiä keskusteluja käydä naisen kanssa kenen kotona me oltiin vieraina. Meikkikaupassa olin kyllä kuin kotonani kun puhuin myyjälle shimmereistä ja naturelleista glittereistä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tuo on totta, siinä voi tulla vähän suorituspaineita kun on paikallisia seuraamassa:D Ei pitäisi välittää, mutta ei se niin helppoa aina ole. Itekään käyny englannissa nyt viiteen vuoteen, niin varmaan hirvittäisi mennä sinne grammar nazi paikallisten sekaan ja sössöttää. Tai no, ei muita varmasti kiinnosta ollenkaan mutta itseä ärsyttäisi jos lausuisi väärin tai sanoisi väärin, kun tietää osaavansa.

      En muuten enää pysty vaihtamaan englannista ruotsiks mun ruotsalaisen kaverin kanssa, koska me tutustuttiin englanniks ja tuntuis hiton oudolta puhua ruotsia. Toisin päin kävi taas tän uuden ruotsalaisen tuttavuuden kanssa: me puhutaan ruotsia, koska sillä kielellä me myös tutustuttiin ja englanti sai molemmat vaan repeemään.

      Hahah, voin niin kuvitella sut siellä meikkikaupassa! Innoissaan ku lapsi karkkikaupassa. Nou problem sulle jutustella siellä :'D Jänniä juttuja nämä!

      Delete
  2. Komppaan edellistä kommentoijaa - englannin kanssa otan aina enempi paineita, jos juttukaveri on natiivipuhuja. Toisaalta tästäkin oon vihdoin ja viimein alkanut päästä eroon, kun kyseistä kieltä on kuitenkin arkielämässä tullut käytettyä niin paljon :D

    Toinen juttu sitten on saksa. Kesällä tosiaan olin pakotettu sitä käyttämään, vaikkein oikeasti osaakaan... Ihan hyvin juttuun tultiin silti parinkin työkaverin kanssa, jotka ei englantia käytännössä ollenkaan osanneet :) Mut sit jos poikaystävä oli jossain lähettyvillä, niin en tosiaan yhtään saksankielistä sanaa päästänyt suustani :D mut kappas vaan, kun olin lentämässä Kyprokselle Lufthansalla (saksalainen yhtiö=saksalaiset lentoemännät) eikä kukaan odottanut mun puhuvan saksaa, osasinkin ihan hyvin tilata maitokahvini sillä kielellä. Niin se vaan seura vaikuttaa :D

    Mut hei, hyvä, että ainaskin simppelit arkikeskustelut sujuu! Ja varmasti iso apu kirjotuksissa, kun sanasto on laajentunut ja jutustelun ainakin osaa kunnolla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä! Siinä tulee tietynlainen alistunut olo, kun toisella on enemmän sanallista voimaa :D Joo ja toi kielen puhuminen on kyllä superhienoa! Se lähtee menemään, kun vain uskaltaa. Mustakin tuntuu, että nyt kun on jo niin tottunut siihen, ettei kaikkea saa ilmaistua ruotsiksi, niin sitä ei enää edes stressaa...kai. Sitten kun alkaa liikaa miettimään omaa puhetta, niin menee vain epäselvemmäksi sössötykseksi, josta ei itsekään saa selvää :D

      Delete
  3. Kyllä se kielelle altistuminen parantaa kielitaitoa. En ihan kohdemaassa oleillut, mutta aikanaan ennen ranskan YO-kirjoituksia tuijottelin telkasta silloin pyörinyttä ranskalaissarjaa Saint Tropez. Se auttoi korvaa tottumaan nimenomaan kielen rytmiin, vaikkei sanoja olisikaan jäänyt mieleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on totta! Ai, sä katselit sellaista:) Kuunteleminen auttaa kyllä moneen, just tuohon rytmin löytämiseen, mutta myös lausumiseen ja jopa sanojen oikeinkirjoittamiseen! Mulla pyöri koneella ranskankielinen Super Nanny ennen kirjoituksia... ne rääkyvät lapset eivät edes haitanneet, kun kaikki puhuivat niin nätisti ranskaa:'D

      Delete
  4. Moi! Mun blogissa olis sulle haaste! :--)

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi/2015/08/liebster-award-haaste.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Katsotaan, jos jaksan tehdä tuon kun juuri tein sen:)

      Delete