-->

15/04/2017

KUN YKSI MATKUSTUSPAINAJAISISTA KÄY TOTEEN

Meidän matkan viimeiseen päivään tuli pieni odottamaton käänne; me nimittäin myöhästyttiin meidän lennolta Madridiin (kai se kerran elämässä pitää kokea). Mites tämmönen on mahdollista?

Jean Jaurèsin asemalta lähtiessä metroa täytyy vaihtaa, jos on matkalla lentokentälle. Me vaihdettiinkin väärään ratikkaan, sillä kyseinen pysäkki on hieman sekava pääteasema, ja kuljettajat neuvoivat meitä väärin. Hätä ei onneksi ollut tämännäköinen, koska linjat yhdistyvät vielä useilla pysäkeillä ja me huomattiin virhe tarpeeksi ajoissa. Siinä sitten hypättiin pois, ja kun tuli lipun leimaamisen aika, mun kaveri sanoi, ettei löydä lompakkoaan. Se oli jäänyt kiireessä edelliseen ratikkaan. Heihei, lompsa.

Kerrottiin kuljettajalle, mitä tapahtui ja hän lupasi soittaa kuljettajille ja kysyä, onko muut nähneet lompakkoa. Hän ehdotti, että jäätäis laiturille kyselemään vastaantulevilta ratikoilta, ja niinhän me tehtiin. Perfecto - kunnes erään ratikan kohdalla erehdyin hyppäämään sisään tulkkaamaan ja matkalaukut jäi laiturille. Jooooder, adiós, maletas.


Kaveri lähti pää kolmantena jalkana juoksemaan matkalaukkujen perään heti kun ratikka pysähtyi. Yllättäen sain tietää, että lompakko on löydetty, mutta kyseinen kuljettaja ei tiennyt missä/kenellä se oli. Kuulemma seuraavana päivänä voisi käydä kysymässä löytötavaratoimistosta. Eihän meillä sellaiseen ollut aikaa - lento lähti jo samana iltana! Juuri "sopivasti" kaikki ratikat pysähtyi jostain kumman syystä ja jouduttiin etsimään korvaava bussi lentokentälle. Se löytyi helposti, mutta vitsit että sitä odotettiin kauan. Onneksi pysäkillä oli muitakin espanjalaisia menossa samalle lennolle.

En edes mene yksityiskohtiin; lentokentän toiminta oli törkeän hidasta ja nihkeää, vaikka nätisti sanottiin että meillä olisi aika kiire. Tässä vaiheessa meitä oli joku kolmisenkymmentä menossa samalle lennolle, ja kun juostiin portille, oli jo liian myöhäistä mennä lennolle. Kello oli kirjaimellisesti 20:42 ja meidän olisi pitänyt olla jonossa viimeistään 20:40. Ymmärrän, ettei turvallisuussyistä voi päästää ihmisiä tietyn ajan jälkeen, mut c'mooon. Jäätiin sit koko porukka yöks lentokentälle ja ostettiin lippu aamulennolle.

Oottekste koskaan myöhästyneet lennolta? Mitä te teitte sillon?

12/04/2017

WEEKEND GETAWAY TO TOULOUSE, FRANCE - 5 TIPS

Bonjouuur! Nyt tulee muutamat lempparikuvat + vinkit Toulousista. Nauttikaa <3
Here's some of my favourite pics and tips for Toulouse. Enjoy <3 

1. VUOKRATKAA NE PYÖRÄT
Toulousissa on ihana pyöräillä. Jos päivällä tuntuu olevan liikaa ihmisiä, yöllä pyöräily voi olla aika mukavaa. Meillä oli pyörät päivällä sekä illalla; pyöräasemia (Vêlo Toulouse) on ihan joka puolella kaupunkia. Joen varrella on muuten pyöräteitä, joilla on hyvä mennä vuorokaudenajasta riippumatta!

1. GET THEM BIKES
Riding your bike is so pleasant in Toulouse. If you feel like the streets are too crowed, you could opt for exploring during the night! We hired bikes for 24 hours (Vêlo Toulouse) and used them both during daytime and night time; there's bicycle stops around every corner, so it's very easy to use them. Also, there were loads of useful bike lanes around the river <3









2. TUTKIKAA KESKUTAN ERI KADUT, ERI ALUEET,
Ekan päivän jälkeen en ollut kovin vakuuttunut Toulousista, mutta kolmen päivän jälkeen suunnittelin jo, että voisinpa vaikka asua tässä kaupungissa. Löydettiin vahingossa erilaisia kirkkoja, vanhantyylisiä yliopistorakennuksia sekä isoja teitä, jotka teki "kylästä" kaupungin. Mun kaveri hullaantu ovista ja otti loppumatkan niistä kuvia... en syytä häntä; olihan ne upeita!

2. EXPLORE ALL THE STREETS IN THE CENTRE
After our first day in Toulouse, I wasn't too convinced about the city, but after three days it swept me off my feet. We accidentally found churches, classic university buildings and the main streets that made this "village" a city. My friend fell for all the colourful doors and kept taking pictures of them for the rest of our trip... I won't blame him; they were gorgeous!



At the statue of the famous Joanne d'Arc
3. TYHJENTÄKÄÄ LEIPOMOT
Mä olin jo ihan unohtanut, kuinka paljon herkkuja ranskalaisissa leipomoissa oli... Croque monsieur tai quiche lounaaksi ja macaron tai sitruunamarenkileivos jälkkäriks... aah. Btw, jos haluatte perinteistä pain au chocolatia, kannattaa muistaa että etelässä sama pulla kantaa nimeä chocolatine!

3. EMPTY ALL THE BAKERIES
I had forgot that French bakeries had SO MANY DELICACIES. Just grab a croque monsieur or quiche for lunch and then a macaron or lemon meringue pie for desert... ahh. By the way, if you want to have the traditional pain au chocolat, bare in mind it's called chocolatine down there in the south!




4. JAPANILAINEN PUUTARHA, PUISTOT JA JOKI
Mitäpä näihin lisäämään? Joella on ihana ottaa aurinkoa, mennä piknikille tai ihan muuten vain rauhottumaan ja suunnitelemaan seuraavaa nähtävyyttä.

4. THE JAPANESE GARDEN, PARKS AND THE RIVER
What else can possibly tell you? It's just perfection to be outside in the sun, go for a picnic or sit down in the park to plan your sightseeing.




By the river
5. ST. AUGUSTININ MUSEO
Tämä museo erottuu edukseen, sillä itse rakennus on jo todella kaunis ja näkemisen arvoinen! Eipä ne hienot patsaatkaan olleet hullumpia. Ja opiskelijat pääsevät ilmaiseksi sisään :)

5. MUSEUM ST. AUGUSTIN
This museum stands out simply because the building itself is seeworthy! The statues weren't bad either, to be honest. And students get in for free :)

Jos olisi ollut enemmän aikaa, oltaisiin varmaan käyty ilmailumuseossa ja useammissa ravintoloissa. Jäipä jotain ensi kertaankin!

If we had had more time, we probably would've visited the aviation museum and other restaurants. At least we have something to see next time we go! 

03/04/2017

CAPITOLE PHOTO SHOOT - TOULOUSE






Terkut Capitolista, Toulousin keskusaukiolta! Lähdettiin vähän väsyneinä matkaan, sillä lento Madridista lähti jo 6:30 ja kaiken lisäksi kyseisenä yönä siirrettiin vielä kelloja... Jollain kumman energialla sitä kuitenkin pärjäsi Ranskaan ja Airbnb -asunnolle asti hereillä (jotka tuntee mut, tietävät hyvin että oon aika aamu-uninen. Voin tehdä keskiyöllä esseitä ilman ongelmia mut ennen kymmentä mua ei virkeenä saa ylös sängystä aamulla!) Ihmeteltiin kaupungin rauhallisuutta, ja pakko myöntää, ettei Toulouse tehnyt muhun vaikutusta ekana päivänä. Onneksi tällä paikalla oli vielä kaksi päivää aikaa muuttaa meidän mielipide, ja niinhän siinä taisi käydä - mä ainakin päätin jo, että tuonne on palattava!

Greetings from Capitole, the main square in Toulouse! We set off on our journey with weary eyes, since our flight left from Madrid at 6:30 and we had to change the clocks that very night... With some sort of incomprehensible energy, we managed to get to France and, more importantly, to our Airbnb room (all of you who know me personally, know that I'm pretty sleepy in the mornings. I could carry on with my school work all night long, but it's impossible for me to get up before 10'clock!) We were amazed how tranquil the city was and I have to admit that Toulouse didn't make an impression on me on our first day. Luckily, it had two days more to conquer our hearts and that's what Toulouse surely did! I already decided I want to go back some day <3

30/03/2017

NAVACERRADA - visiting Madrid's snowy mountains


TERVETULOA ESPANJAAN. Pakatkaa sandaalit mukaan ja pitäkää huoli, ettei viinilasi pääse tyhjenemään. Ei kun, hetkinen...

WELCOME TO SPAIN. So, ladies and gentlemen, pack your sandals with you and make sure your wine glass doesn't get empty. Wait, what? 




Mäpä kerron teille hauskan jutun: näiden kuvien oton jälkeen, pari viikkoa eteenpäin, +26 lämpö iski Madridiin. Heh, kivat kontrastit. Okei, ja ehkä kerron sellaisenkin jutun, että korkeuseroa on sellainen kilometri verrattuna kaupunkiin, sillä vuorien korkein huippu kohoaa yli kahden kilometrin korkeuteen ja Madridin kaupunki itse on yli 600 metrissä. Ehkä sekin selittää jotain. Joka tapauksessa oli kiva päästä näkemään lunta pitkästä aikaa sekä todistaa muutamien latinojen ilonkiljahduksia ja -kyyneleitä bussissa, kun he näkivät ekan kerran elämässään lunta :D

Let me tell you a fun fact: there were only three weeks in between taking these photos and experiencing a +26C warmth. To be fair, the altitude isn't the same as the mountains soar up to one kilometre higher than the city, which is around 600 metres above sea level. (Could have something to do with the cold...) Anyway, it was nice to see snow again after a long time and witness some latinos' squeals and tears of joy when they saw this white substance for the first time in their lives. :D


Olihan se pulkka pakko vuokrata, vaikka en uskaltautunut kenenkään kanssa istuutumaan siihen.(musta tollaiset "koholla" olevat pulkat ja stiigat on niin pelottavia!) Venezuelalainen kaveri innostu niin paljon, että taisi vedellä muovipussilla mäkeä alas silloin, kun pulkka oli käytössä. Pari pientä lumiukkoa ja lumikuvaussessiot ja eväät - siinäpä meidän luminen päivä!

Of course, we had to rent a sleigh - I just wasn't brave enough to ride it with anyone else but by myself. (I find this kind of sleighs that have an upper part extremely frightening!) My Venezuelan friend was so intrigued by the snow that he kept going up and down with a plastic bag when the sleigh was occupied. A few small snowmen, snow photo shoot and snacks - that's what our snowy day was like!




Tuonne vuorille pääsee tosiaan helposti bussilla numero 691 Moncloasta (pysäkin nimi Puerto de Navacerrada) Mä tulin eilen meidän pikareissulta Toulousista, joten siitä lisää pian sitten. Hyvää viikonloppua kaikille <3 (torstaina ei ole yhtään liian aikaista toivottaa sitä;))

You can reach the mountains by the bus number 691 which leaves from Moncloa (the stop is called Puerto de Navacerrada) Yesterday, I came back from our weekend trip to Toulouse, so you'll get to hear about that very soon. Have a super nice weekend everybody <3 (it's not at all too early to wish it on a Thursday;))

16/03/2017

Vievätkö koneet kääntäjien työt?

Lähiaikoina mediassa on mainostettu laitteita, jotka kääntävät reaaliajassa romanttisia kieliä sekä kiinaa. Roboteista on iso apu kielten oppimiseen ja kommunikointiin ulkomailla, mutta voivatko ne jopa korvata kääntäjän ja tulkin? Onko kielten oppiminen siis turhaa tästä lähtien?


Mulla on tähän selkeä vastaus; niin kauan, kuin kokonaisia ihmismieliä ei voida korvata, kielten oppiminen ei tule olemaan turhaa. En sano tätä epätoivoisena nuorena, joka ei halua luovuttaa tulevaisuuden ammattiansa robotille, vaan vaatimattomana opiskelijana, joka on lukenut pari kielitieteen kirjaa ja pohtinut asiaa tässä jonkun aikaa.

Ensimmäisenä mieleen tulevat idiomaattiset ilmaisut, joita ei voi kääntää kirjaimellisesti. Millainen sotku siitä syntyisikään, jos joku englantilainen sanoisi "That was the last straw!" ja se kääntyisi kirjaimellisesti suomeksi "Se oli viimeinen pilli!" Tai jos joku espanjalainen sanoisi suomalaiselle, että "Hei, sä olet ihan Babiassa." kun hän tarkoittaa haaveilua. Kone varmasti ymmärtää idiomaattisia ilmauksia, mutta entäs kun joissakin tilanteissa kuitenkin haluutaan puhua viimeisestä pillistä tai Babiasta. Kuinka ne erotetaan?


Toisaalta kielen luovuuteen liittyy sen dynamiikka; kuinka sanat saavat uusia merkityksiä ajan myötä, osa sanoista poistuu käytöstä ja alkavat kuulostaa vanhahtavilta sekä uusia syntyy kovaa vauhtia - varsinkin nuorten keskuudessa ja teknologiassa. Ah, puhumattakaan sanoista, joilla on monta merkitystä. Kuinka paljon ongelmia niinkin yksinkertaiset sanat kuin "kuusi" tai "minä" voivat aiheuttaa suomesta kääntäessä tai ihana, espanjalainen sana "movida". Vaikka sanalle syöttäisi useita merkityksiä koneeseen, ihmettelen todella, kuinka se pystyisi valitsemaan sen oikean jokaiseen tilanteeseen.


Entäs rekisteri? Kuinka robotti ottaa huomioon tilanteen muodollisuuden ja vastaanottajan? Voin kuvitella millaisia huppaisia tilanteita voisi syntyä, jos nuorten sosiolektiin lähdettäisiin sekoittamaan ties mitä virallisia termejä tai yksinkertaisesti sanoja, jotka eivät sovi meidän suuhun.


Minusta tässä vaiheessa huomaa, miten tärkeää on tuntea toinen kulttuuri, jotta käännökset onnistuisivat. Ranskassa teititellään ja ollaan vähän vielä virallisempia kuin englannissa ja ruotsin nuoret sekoittavat ihan surutta englantia puheeseensa, varsinkin kiroillessa. Jos tuntee kulttuurin, ymmärtää sananlaskut, ilmaukset ja tajuaa, että kaikille sanoille ei välttämättä löydy tarkkaa vastinetta.


Yksinkertaiseen kommunikointiin koneet kykenevät, siitä ei ole epäilystäkään. Vai kuinka moni ei muka ole käyttänyt joskus google translatea jonkun oudon kielen ymmärtämiseen? Tai uusien sanojen oppimiseen? Voisin myös kuvitella tilanteen, jossa turistit eivät yksinkertaisesti pärjää ilman kohdemaan kieltä ja heidän tarvitsee puhua; tässä tilanteessa ne pienet kielioppi virheet tai hassut sanavalinnat tuskin haittaisivat ketään. Kulttuurin ja kontekstin tunteminen on kuitenkin tärkeää tarkassa kääntämisessä, joten en usko koneiden korvaavan ihmisiä kokonaan.

Mitäs mieltä siellä päässä ollaan?

p.s. Nää kuvat on otettu Liverpoolissa vuodenvaihteessa (En sitten kirjoittanut siitä mitään, sillä enpä mä siellä hirveästi tehnytkään mitään)

p.p.s. En koskaan kysy lukijoilta mitään vaan selostan ja selostan omasta elämästä niin mitäs te haluaisitte lukea? Madrid-vinkkejä? Matkavinkkejä? Opiskelijaelämää? Kielten opiskelusta?

25/02/2017

6 Things I Hate About Spain

Jeps, tässä tulee nyt sen ylistämisen jälkeinen ärsytyspostaus, jota lupailin. Maustettuna tietenkin mun barrion kuvilla, kuten viime postauksessakin. Nauttikaa!
Yep, so here's the annoyance post I promised to do after painting rosy pictures of Spain.  - with photos of my barrio, of course, just like in the last post. Enjoy!

-Huono palvelu & epäloogisuus. Tuntuu välillä, että ihmiset eivät tiedä mistään mitään ja he lykkäävät vastuuta seuraavalle. Yliopistolla mua lähtettiin neljään paikkaan opiskelijakortin hakuvaiheessa ja niinkin yksinkertainen asia kuin saldon lataaminen prepaidiin ei onnistunut nimenomaan liittymääni mainostamassa kaupassa, koska sitä ei tehdä siellä(??)

-Bad service & illogicality. Sometimes, I feel like people here don't know anything about the things they should and casually pass on their duties to the next person. At my uni, I was sent to four different places in order to get my student card done and a thing as simple as topping up my credit couldn't be done in a shop that specifically advertised my company, because they don't do it. (??)



- Epäjärjestys. Joka paikassa, koko ajan. Yliopiston infotilaisuuden jälkeenkään kukaan ei ollut varma, minne meidän pitäisi mennä tunneille, opettajat lähettävät opiskelijoille tietoa neljällä eri väylällä ja henkilötunnusta hakiessa poliisilaitoksella ei ollut mitään selkeitä ohjeita edes espanjaksi. Nyt mulla on vissiin vanhentunut se tunnus jollain tavalla (help?), vaikka ne sanoi, ettei tarvitsisi enää tehdä mitään...

-Chaos. Everywhere and all the time. After our info day, no one wasn't really sure where we had our classes because we were registered in wrong groups, our teachers send us students info through four different platforms and while getting my identification number at the police station, there were no instructions whatsoever - not even in Spanish. Now I think this number has somehow expired (help?) even though they told me I didn't need to do anything any more. 

-Käteisen käyttäminen. Äh, monestikohan mulla on jo jäänyt patonki, maito tai sinitarra ostamatta pelkästään sen takia, että kortin vähimmäisostoraja on 6€. Supermarketeissa toki toimii ilman ongelmia, mutta leipomoilla, hedelmäkaupoilla ja "chinoilla" eli kiinakrääsäkaupoilla on omat
säännöt.

-Using cash. Ah, my pet hate. I really wonder how many times I've had to leave my baguette, milk or blu tack in the shop just because the shop had a minimum limit of 6€ for the card. In supermarkets, this problem doesn't exist but when you go to bakeries, fruit shops or "chinos" aka China kitsch shops have their own rules. 

-Huutelu ulkomaalaisille Joku perus guapa ja rubia nyt menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mut joskus miettii, et eikö ihmisillä oo minkäänlaisia käytöstapoja. Nimittäin keskellä kirkasta päivää Gran Víalla ykskin meni mun ohi ja sano huoraksi. Mitä ihmettä siellä pään sisällä liikkuu, ennen kuin tuollainen ihminen avaa suun?

-Shouting at foreigners. The basic guapa or rubia is something that goes in one ear and comes out the other but sometimes it makes me think whether people are really that impolite. In the middle of the day, suddenly, someone called me a whore on Gran Vía just like that. What on earth are people like him thinking before they open their mouth? 

-Sosiaalisuus. Kokoaikainen pälpättäminen on vielä okei, mutta alkaa ärsyttää, että täytyisi koko ajan olla äänessä ryhmissä, että olisi normaali. Jos pysyy hiljaa, niin se tulkitaan usein alakuloisuudeksi.

-Sociability. Constant blabber is kind of okay, but it makes me annoyed that you should be talking all the time in groups to be normal. If you stay quiet, many may think you're feeling sad.



-Byrokraattisuus ja joustamattomuus. Opiskelutodistuksesta (lue: kahdesta paperin palasta) maksetaan 27€ ja viranomaisille menevät paperit pitää olla ties missä pyhässä musteessa leimattu. En ole tähän mennessä hoitanut mitään asioita ilman monessa paikassa juoksentelua ja usealta henkilöltä kysymistä...

-Bureaucracy and inflexibility. Over here, you pay 27€ for an optional school report (which can be sent further to authorities) and all pieces of paper usually need to bathe in all sorts of holy inks in order to be official. Up to now, I've never been able to run errands without popping into several places and asking several people...