-->

03/12/2017

¡Don't Tell Me I Speak Good Spanish!

¡Hablas muy bien español! Kommentti, jotka ensimmäisten Espanja-kuukausien aikana tuntui piristävältä ja vilpittömältä kohteliaisuudelta on muuttunut viimeisimmäksi asiaksi, jonka haluan tuntemattomilta kuulla. Lopettakaa minun kielitaidon arvioiminen.

!Hablas muy bien español! A comment which felt pretty cheering and sincere during my first months in Spain has become the last thing I want to hear. Stop evaluating my language skills.

Mistä kukaan tietää, puhunko espanjaa vai englantia paremmin? Tai mistä kukaan tietää, vaikka olisinkin puoliksi tai kokonaan espanjalainen ulkonäköstä huolimatta? Tuskinpa olisin Espanjan ensimmäinen blondi. En tiedä... Ajattelevatko espanjaa puhuvat, että heidän kieltä on vaikea oppia? Vai että todellinen monikielisyys on lähestulkoon mahdotonta, koska he itse hädin tuskin puhuvat englantia?

Maybe I speak Spanish better than English? Or maybe I could be half-Spanish or only Spanish despite my appearances? I doubt I'd be the first blonde Spaniard. I don't know... Do Spanish people think that their language is hard to learn? Or that multilingualism is virtually impossible, because they themselves don't speak much English?

Nyt on tehtävä ero kahdenlaisien kommenttien välille: on niitä, jotka hetken jutustelun jälkeen toteavat - kai ihan oikeutetusti - että: "Vitsi, onpa kiva kuulla jonkun puhuvan noin hyvää espanjaa, vaikka oot opiskellut sitä vain viisi vuotta. Mä oon opiskellut englantia monta vuotta, enkä osaa." tai WhatsAppissa keskustelun jälkeen: "En edes tajunnut, ettet ole espanjalainen. Olisit ihan hyvin voinut olla Castillasta kotoisin. Sun kielioppi on ihan virheetöntä!" Sitten on niitä, ketkä tietoisesti tai vähemmän tietoisesti tekevät päätelmänsä minusta ja aloittavat juttelemaan englanniksi. Parasta on se, että perus "hola, qué tal, muy bien" sananvaihdon jälkeen todetaan suu pyöreenä, että puhutpas sä hyvin. Ihan kuin se olisi joku super poder, joka on vaikea saavuttaa. Enhän mä sanonut kuin ne sanat, jotka opitaan jo ekalla espanjan tunnilla! Tai vielä parempi: kun messuilla haluat ostaa eräät kengät ja kysyt ilman sen kummempaa ongelmaa espanjaksi, että löytyisikö pienempää kokoa ja sulle vastataan ekaks: "We can speak in English if you want to." Mutta kun en halua.

Now I have to draw a line between two types of comments: the ones who point out after chatting for a while - and justifiably, I guess - that "Wow, I love hearing someone speak Spanish that well, even though you've only studied it for five years. I've studied English for many years and I still can't speak." or after a little WhatsApp chat: "I didn't even notice you weren't Spanish. You could've easily been from Castilla. Your grammar is impeccable!" Then we have them guys who consciously or less consciously reason that I don't speak Spanish and start talking to me in English. The best part is that after the basic "hola, qué tal, muy bien" they gape at me and marvel at what I've said. As if it were something extraordinary or impossible to achieve. I only said something we learnt in our first Spanish class! Or even better: I wanted to buy a pair of shoes at a fair and I asked the salesperson without a problem if they had smaller sizes and his first reaction was "We can speak in English if you want to." Well I don't want to.


Ehkä ylireagoin hieman, mutta nuo kohteliaisuudet eivät ole ahkeran opiskeluni seurauksia vaan jatkuva todiste siitä, että minua arvioidaan ennen kuin ehdin avaamaan suuni. Tulen aina olemaan se ulkopuolinen, jota kohdellaan eri tavalla. Tällaiset tilanteet muistuttavat minua siitä, etten kuulu tähän maahan, jossa minulla itselläni on kotoisa olo. Ja se jos mikä tuntuu surulliselta.

I may be overreacting but these compliments aren't the consequence of me having studied hard, but just a constant reminder that I'll always be judged before I even get the chance to open my mouth. I'll always be the outsider who'll be treated differently. These situations remind me that I don't belong to this country where I feel like home. And if that doesn't make you sad then I don't know what does.


Vielä loppukevennykseksi voin sanoa, että Ruotsissa on päässyt taas kokemaan täysin vastakkaisen tilanteen. Jengi odottaa, että edessä seisoo riikinruotsia puhuva ruotsalainen tyttö, kun todellisuudessa suusta tulee jotain suomenruotsin ja Tukholman ruotsin mongerrusta oikein hitaalla tempolla. Hahah.

And to cheer things up a bit, I can tell you guys I experienced the exact opposite in Sweden. Guys just looks at me and think that they'll be speaking to a Swedish girl who speaks perfect Swedish, when in reality my mouth starts generating some gibberish in Finland Swedish and Stockholm's Swedish at an extremely slow pace. Haha.